Lyijynharmaan taivaan alla

Lyijynharmaan taivaan alla,
sakeaan sumuun sukellan.
Valovuosien päässä susta
lämmöstä auringon.

Ei taida olla tuo haikua eikä tankaa, mutta marraskuinen moottoritie saa tunnelmoimaan.

Takana on loistava Porin keikka. Keikan jälkeen ainoita hieman kriittisiä kommentteja herätti legendaarinen porilainen, jota moni kuorolainen maisteli iltasella grillillä. Muutama nälkäinen kuorolainen ei porilaisesta vielä saanut kylliksi, vaan kylkiäiseksi piti vielä tilata grillilautanen ekstrapihvillä. Tämän jälkeen tyytyväisiä kuorokiertolaisia valui hotellin rauhaan keräämään virtaa Hämeenlinnaa varten.

Alkulämmittelyt ovat taas saaneet kuoron liikenteeseen. Tänäänkin voi tarkkasilmäinen hämeenlinnalainen bongata reipashenkisiä kuorolaisia paikallisilta lenkkipoluilta. Itseäni on aina viehättänyt jalkapallon tai paremmin potkupallon pelailu lämmittelyksi. Kesäisin ollaankin saatu mahtavat pelit aikaisiksi, mutta tämän hetkinen nurmien tila on valitettavasti syönyt palloiluintoa monelta. Koska peliseuraa ei eilen löytynyt, päädyin kuntosaliohjaaja Moilasen kuntopiiriin. Hotelin käytävät toimivat juoksuratoina ja aulatila kuntosalina. Runsaiden punnerrusten ja vatsalihasliikkeiden jälkeen olo oli mahtava.

Toisin oli kuitenkin tänä aamuna. Käsiä ei saanut kohotettua hartioita ylemmäs ja sängystä nouseminen kipeine vatsalihaksineen teki valtavaa tuskaa. Nyt ei auta muu kuin jatkaa tänään samaa rääkkiä. Josko lihasjäkki antaisi sitten periksi, mutta mitäpä ei artisti tekisi kokonaisvaltaisen kuorokokemuksen tarjoamiseksi!

87 km Hämeenlinnaan. Täältä tullaan.

Heikki