Moby lentää useiden senttimetrien korkeudella pitkin galaktista E4-väylää kohti Jyväskylä-nimistä mustaa aukkoa. Kuukauden pituinen juhlakiertueemme on ohi. Hämmentynyt olo – nytkö jo tämä oli tässä? Kiertueen päättäneen Finlandia-talon keikan loppumetrit nostivat tunteet pintaan, niin suurella liekillä tätä on taas tehty. Bäkkärillä riittikin kimmeltäviä silmiä ja hikisiä halauksia...
Yllätyksenä saamamme koko yleisön synttärionnittelulaulu oli upea juttu: siitä välittyi kotoisan aito lämpö ja välittäminen, vau! Kiitos! Suuri kiitos tämän kiertueen onnistumisesta ja hyvästä tunnelmasta kuuluu myös kotijoukoille, Ruohonjuuritasolle, Suomen parhaalle tekniikka-crewlle sekä rytmidiktaattori Reima Viitalalle, joka käsittämättömällä tavalla jaksaa vuodesta ja kiertueesta toiseen katsella meitä ukkeleita, jotka olisimme ehkä paremmin kotonamme apinoiden planeetalla.
Terveisin Turkka S
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
lauantai 28. marraskuuta 2009
Viimeistä viedään
Hieno konsertti Nurmon urheilupyhätössä takana. Vastaanotto oli lämpimän sydämellinen ja halli oli täynnä viimeistä paikkaa myöten. Väkeä oli tullut ilmeisesti myös Seinäjoen puolelta;) Kiitos Pohjanmaa.
Edessä on kiertueemme päätöskonsertti Finlandia –talossa. Tunnelma porukassamme on korkealla, vaikka pientä haikeutta 20 v. avaruuslentojen loppumisen myotä onkin havaittavissa. Tapana ei ole kuitenkaan ollut jäädä kovin pitkäksi aikaa avaruuteen leijailemaan, vaan aluksen nokkaa ollaan jo suuntaamassa kohti uusia valloittamattomia korpimaita…
Ja sitten vielä oikaisu Vaasan vesiliukumäkikilpailun tiedotukseen. Virallisissa tuloksissa ylivoimaiseksi voittajaksi selviytyi edellisistä tiedoista poiketen Pakilan Uimaseuran Juha Ikola.
Terveisin Mikko M
Edessä on kiertueemme päätöskonsertti Finlandia –talossa. Tunnelma porukassamme on korkealla, vaikka pientä haikeutta 20 v. avaruuslentojen loppumisen myotä onkin havaittavissa. Tapana ei ole kuitenkaan ollut jäädä kovin pitkäksi aikaa avaruuteen leijailemaan, vaan aluksen nokkaa ollaan jo suuntaamassa kohti uusia valloittamattomia korpimaita…
Ja sitten vielä oikaisu Vaasan vesiliukumäkikilpailun tiedotukseen. Virallisissa tuloksissa ylivoimaiseksi voittajaksi selviytyi edellisistä tiedoista poiketen Pakilan Uimaseuran Juha Ikola.
Terveisin Mikko M
perjantai 27. marraskuuta 2009
Matkalla kotiin
Pohjanmaan lakeudet ympärillä ja fiilikset katossa. Konserttisalisetti on hioutunut sujuvaksi ja teräväksi. Yleisö on ottanut meidät vastaan kaupungista riippumatta mahtavasti. Syntymäkaupunkini Seinäjoki on seuraava haasteemme. Eilinen keikka Vaasassa sujui hienosti jälleen kerran täydelle salille. Lähdimme juuri Vaasasta lilluttuamme Tropiclandian lämpimissä altaissa ja kropat pitäisi kaiken järjen mukaan olla huippuiskussa hyvää laulusuoritukseen. Pakko mainita myös oma huippusuoritukseni voitettuani ylivoimaasesti kuoron keskinäisen Tropiclandian vesilukumäkikilpailun.
Hiukan alkaa myös haikeus hiipimään mieleen, koska kuukauden mittainen rypistys alkaa olla takana. Jäljellä siis enää Seinäjoen (Nurmon) ja Helsingin Finlandiatalon keikat. Tämä on ollut kaikkien aikojen suurin ponnistuksemme sekä yleisömäärien, tekniikan ja kolmen eri biiseistä koostuneen akustisen, klubi ja konsertisalisetin muodossa. Henkilökohtaisesti ehkä hienoin kokemus oli huomata, että akustisilla keikoilla laulu toimi vanhaan malliin ja pystyimme ottamaan yleisömme myös ilman mitään teknisiä härpäkkeitä.
T: Pasi P
Hiukan alkaa myös haikeus hiipimään mieleen, koska kuukauden mittainen rypistys alkaa olla takana. Jäljellä siis enää Seinäjoen (Nurmon) ja Helsingin Finlandiatalon keikat. Tämä on ollut kaikkien aikojen suurin ponnistuksemme sekä yleisömäärien, tekniikan ja kolmen eri biiseistä koostuneen akustisen, klubi ja konsertisalisetin muodossa. Henkilökohtaisesti ehkä hienoin kokemus oli huomata, että akustisilla keikoilla laulu toimi vanhaan malliin ja pystyimme ottamaan yleisömme myös ilman mitään teknisiä härpäkkeitä.
T: Pasi P
torstai 26. marraskuuta 2009
Viimeistä viikkoa viedään
Terveisiä Kokkolasta! Yhdeksäntoista keikkaa takana ja kolme edessä. Aika on mennyt nopeasti, vaikka toisaalta tuntuu, että reilun kolmen viikon aikana on tapahtunut huikean paljon. Eilen oli täysi Snellman-sali Kokkolassa taas hieno elämys, kiitos paikalle saapuneelle yleisölle ja järjestäjille!
Pikku hiljaa ajatukset ja Mobyn nokka suunnataan kohti Vaasaa, jossa on kaikille kuorolaisille uusi keikkapaikka tiedossa. Ammattiopiston salissa ei tiettävästi kuoro ole aiemmin esiintynyt. Perinteisesti kuoron uusia poikia varoitellaan uusista keikkapaikoista, joissa he eivät ole aiemmin olleet. Ennakkoarvioissa nämä keikkapaikat ovat aina melko haastavia. Nyt lienee siis varoituksen sana paikallaan myös kokeneemmille laulajille. Keikalle on myös luvassa mielenkiintoinen yllätysnumero, josta ei kuorokaan vielä kovin paljon tiedä. Saapa nähdä.
Vi ska kanske sjunga ocksä på svenska i Wasa. Välkommen!
Jyrki
Pikku hiljaa ajatukset ja Mobyn nokka suunnataan kohti Vaasaa, jossa on kaikille kuorolaisille uusi keikkapaikka tiedossa. Ammattiopiston salissa ei tiettävästi kuoro ole aiemmin esiintynyt. Perinteisesti kuoron uusia poikia varoitellaan uusista keikkapaikoista, joissa he eivät ole aiemmin olleet. Ennakkoarvioissa nämä keikkapaikat ovat aina melko haastavia. Nyt lienee siis varoituksen sana paikallaan myös kokeneemmille laulajille. Keikalle on myös luvassa mielenkiintoinen yllätysnumero, josta ei kuorokaan vielä kovin paljon tiedä. Saapa nähdä.
Vi ska kanske sjunga ocksä på svenska i Wasa. Välkommen!
Jyrki
tiistai 24. marraskuuta 2009
Huollossa
Mitä suomalainen soturi tekee silloin, kun ei ole taistelussa? Lepää ja
huoltaa varusteitaan.
Kuopiossa meillä oli sunnuntaina kaksi konserttia. Konserttien lisäksi
kiertuepäivän rutiineihin kuuluu ennen esitystä lämmittelyosuus,
äänenavaus ja tekninen läpimeno lavalla. Ei siis ihme, että kotimatkalla bussissa saattoi vaistota yhdestä jos toisesta soturista ansaittua voipunutta levollisuutta.
On siis paikallaan, että miehet huoltavat varusteet kuntoon ennen
seuraavaa koitosta. On kiva pukea päälle jälleen puhdas valkoinen
esiintymispaita. Onhan edessä tärkeä ”Pohjanmaan kierros”, jossa
tunnetusti lauletaan hieman kovempaa ja komiammin kuin tavallisesti. Myös viikon verran käytetyt lenkkikamppeet kaipaavat pesua ja huoltoa. Muutama päivä on aikaa lepuuttaa rasittuneita lihaksia ja niveliä sekä hoitaa kuntoon jalkapallossa vammautuneet varpaankynnet ja nilkat.
Keskiviikkona Semmarit ovat kuitenkin paremmassa tikissä kuin koskaan aikaisemmin.
Jobo
huoltaa varusteitaan.
Kuopiossa meillä oli sunnuntaina kaksi konserttia. Konserttien lisäksi
kiertuepäivän rutiineihin kuuluu ennen esitystä lämmittelyosuus,
äänenavaus ja tekninen läpimeno lavalla. Ei siis ihme, että kotimatkalla bussissa saattoi vaistota yhdestä jos toisesta soturista ansaittua voipunutta levollisuutta.
On siis paikallaan, että miehet huoltavat varusteet kuntoon ennen
seuraavaa koitosta. On kiva pukea päälle jälleen puhdas valkoinen
esiintymispaita. Onhan edessä tärkeä ”Pohjanmaan kierros”, jossa
tunnetusti lauletaan hieman kovempaa ja komiammin kuin tavallisesti. Myös viikon verran käytetyt lenkkikamppeet kaipaavat pesua ja huoltoa. Muutama päivä on aikaa lepuuttaa rasittuneita lihaksia ja niveliä sekä hoitaa kuntoon jalkapallossa vammautuneet varpaankynnet ja nilkat.
Keskiviikkona Semmarit ovat kuitenkin paremmassa tikissä kuin koskaan aikaisemmin.
Jobo
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Sunnuntaina suuntaamme savoon
Sunnuntaiaamu näyttäytyi kirpeän kuulaana pikku pakkasena. Auringonsäteet viipyilivät talojen seinissä ja järvenpinnan jääpeitteestä se kimallellen loi säteitään ohikulkijoiden silmiin. Viikon oli satanut vettä ja räntää, mutta nyt aurinko sai oman mahdollisuutensa. Sen avulla luonto näytti heti parhaat puolensa pienen jääkuuran kietoessa puut hentoon vaippaansa.
Lauantaina Savonlinna oli antanut meille jälleen hienon päivän kiertueella. Erittäin onnistunut keikka mainiossa Savonlinnasalissa nostatti kuorolaisten tunnelmia savo-kiertueen (Savonlinna - Kuopio) ensimmäisenä päivänä. Aamun auringonpaiste oli huikea näky kun Möbymme puikkelehti Savonlinnan kaduilta Saimaan rantoja myötäillen ja aluksemme lähti viemään meitä kohti savon sydäntä. Luonto on pienessä kuuran peitossa ja odotukset tänään tehtävistä kahdesta Kuopion keikasta, kutittelevat hieman mahanpohjia. Tuttuja ja sukulaisia lienee tänään salissa iso liuta. Tiukka kahden keikan päivä tulossa, mutta Musiikkikeskuksen hieno Sali ja Kuopiolaisten leppoisa tunnelma lievittävät jännitystä.
Omalla kohdallani on mahtava tilanne Kuopion keikkojen jälkeen, kun pääsee suoraan kotiin ilman tuntien bussimatkustelua. Edellisten viikkojen bussimatkojen päättymisien jälkeen on itselläni koittanut vielä automatka ja nukkumaan on päässyt vasta aamun pikkutunneilla. Mutta tänään pääsen kotiin, niin keikalle Kuopioon, kuin ensimmäisenä omaan sänkyyn. AA-VATHAM!!!!
iha justiisa ollaa Kuopiossa
Uski
Lauantaina Savonlinna oli antanut meille jälleen hienon päivän kiertueella. Erittäin onnistunut keikka mainiossa Savonlinnasalissa nostatti kuorolaisten tunnelmia savo-kiertueen (Savonlinna - Kuopio) ensimmäisenä päivänä. Aamun auringonpaiste oli huikea näky kun Möbymme puikkelehti Savonlinnan kaduilta Saimaan rantoja myötäillen ja aluksemme lähti viemään meitä kohti savon sydäntä. Luonto on pienessä kuuran peitossa ja odotukset tänään tehtävistä kahdesta Kuopion keikasta, kutittelevat hieman mahanpohjia. Tuttuja ja sukulaisia lienee tänään salissa iso liuta. Tiukka kahden keikan päivä tulossa, mutta Musiikkikeskuksen hieno Sali ja Kuopiolaisten leppoisa tunnelma lievittävät jännitystä.
Omalla kohdallani on mahtava tilanne Kuopion keikkojen jälkeen, kun pääsee suoraan kotiin ilman tuntien bussimatkustelua. Edellisten viikkojen bussimatkojen päättymisien jälkeen on itselläni koittanut vielä automatka ja nukkumaan on päässyt vasta aamun pikkutunneilla. Mutta tänään pääsen kotiin, niin keikalle Kuopioon, kuin ensimmäisenä omaan sänkyyn. AA-VATHAM!!!!
iha justiisa ollaa Kuopiossa
Uski
lauantai 21. marraskuuta 2009
Kovaa kyytiä
Bussin nokka suuntaa itään päin ja Pohjois-Karjalaisen miehen silmä alkaa pikkuhiljaa levätä ikkunoista vilisevissä kuusikoissa ja vaaramaisemissa. Kuoron pohjalaiset vääntelehtivät koti-ikävästä kun lakeudet ovat jääneet kauas taakse ja ihmiset puhuvat oudoilla murteilla. Tämä on jo aiheuttanut kaipuun tuskissa piehtaroivien pohjalaisten puheissa mm. seuraavia muutoksia kuorotovereiden sukunimissä: Tuomas Vähä-Jauhiala, Heikki Yli-luumila, Juho-Kusti Väli-Väätälä, Janne Ala-Kettula, Markus Ylä-Kinnula. Tämä on kuitenkin vasta esimakua, ensi viikolla kiertueemme käy kohti Vaasaa, Seinäjokea, Nurmoa ja mitä näitä nyt oli. Mitä tämä tulee aiheuttamaan kuoromme kotiseutukeskusteluissa? Jaa-a.
Savonlinnaan ollaan siis menossa. Eilen saimme nauttia Lahtelaisyleisön lämpimästä vastaanotosta sekä Sibeliustalon loistavista puitteista. Mieli on korkealla, eikä porukassa tunnu ilmenevän väsymyksen häivääkään, vaikka toisin voisi kuvitella. Fyysinen uupumus painaa ehkä silloin tällöin aamuisin, mutta rattoisat bussimatkat takaavat sen, että psyykkinen vireystila ei pääse horjumaan. Ja kunhan tässä taas päästään keikkapaikalle ottamaan mittaa jalkapallon merkeissä niin johan taas illalla ovat miehet lavalla virtaa täynnä. Savonlinna here we come!!
Tuomas
Savonlinnaan ollaan siis menossa. Eilen saimme nauttia Lahtelaisyleisön lämpimästä vastaanotosta sekä Sibeliustalon loistavista puitteista. Mieli on korkealla, eikä porukassa tunnu ilmenevän väsymyksen häivääkään, vaikka toisin voisi kuvitella. Fyysinen uupumus painaa ehkä silloin tällöin aamuisin, mutta rattoisat bussimatkat takaavat sen, että psyykkinen vireystila ei pääse horjumaan. Ja kunhan tässä taas päästään keikkapaikalle ottamaan mittaa jalkapallon merkeissä niin johan taas illalla ovat miehet lavalla virtaa täynnä. Savonlinna here we come!!
Tuomas
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)